perjantai 17. toukokuuta 2019

Dear Best Friend



Kaikki hyvä päättyy aikanaan, mutta jotkut asiat aivan liian aikaisin.

Cajun Hall "Hooli" 
22.5.2002-17.5.2019


perjantai 26. huhtikuuta 2019

Terveisiä Hinkulasta!

Täällä sitä ollaan, nimittäin Hingunniemessä! Nyt olisikin tarkoitus kertoilla tämän hetken tilanteesta ja jatkosta. Olen pikkuhiljaa alkanut saada lisää intoa blogin kirjoittamiseen. Ja tätähän mä haluan tehdä, mun mielestä blogin kirjoittaminen on ollut todella kivaa.

Viime postauksessa kerroin kuulumisia, siitä että mut valittiin Hinkulan oppilaaksi, mulla on uusi karvakamu jne. Olin vain unohtanut blogin yksityiseksi, mutta se postaus on luettavissa. :) 


Asterix aka pösse ♥

 
En koskaan osaa päättää mitä kertoisin eka, kun on tapahtunut niin paljon kaikkea. Ehkäpä aloitan kertomalla, että mitenkä mulla on lähtenyt tämä koulu käyntiin ja millaista täällä on. Voin myös myöhemmin tehdä postauksen tästä koulusta, mitenkä homma täällä toimii. Jos kuitenkin Hinkula kiinnostaa ja haluaa tietää siitä tarkemmin nyt, kannattaa käydä lukemassa Siirin kirjoittama postaus, johonka pääset klikkaamalla tästä.

Siirrytäämpäs sitten itse asiaan. Elikkäs muutin tänne Kiuruvedelle 8.4 ja koulu mulla alkoi seuraavana päivänä. Muut ykköset oli työssäoppimassa, jonka takia sitten mulla oli ekat kaksi viikkoa semmosta tutustumista kouluun ja koulun hevosiin. Kahden viikon aikana siis autoin päikkäläisiä päivätalleissa, siivosin tallia ja olin joskus auttamassa pihatossa. Iltapäivisin sitten pääsin ratsastamaan. Taisin joka viikko ratsastaa joka päivä, paitsi ekana koulupäivänä. Silloin oli raoh (ratsastuksenohjaaja) opiskelijan pitämä estetunti, jonka takia sitten minua ei sinne tunnille laitettu.


Ekalla ratsastuskerralla pääsin hienon osaavan hevosen Ruletin selkään. Kovasti jännitti osaanko enää ratsastaa, kun olin viimeksi ratsastanut Hoolilla, joka on aika erilainen Rulettiin verrattuna. 
Tunnin piti Apsu. Hän halusi nähdä mitenkä hallitsen hevosen, eikä me tehty mitään vaikeita juttuja. Nyt en ihan muista mitä kaikkea tarkalleen tehtiin, mutta sen muistan, että alussa työskenneltiin pääty-ympyrällä. Sain itse rauhassa tutustua Rulettiin ja sen askeliin ja sitten Apsu katsoi istuntaa ja muuta semmosta. 

Tokalla kerralla pääsin menemään suomenhevosella Veikolla. Meille oli merkitty este/puomi, mutta mä taisin olla ainoa joka meni puomeja. Kaikki tultiin samoja tehtäviä kuitenkin alussa. Sain taas rauhassa tutustua Veikkoon ja otin itse laukkaa maneesin toisessa päässä. Veikko oli jännän tuntuinen Ruletin jälkeen, mutta sillä oli oikein kiva laukka! Tunnin aikana Veikko innostui niin, ettei se ollut enää kuulolla, joten kun muut rupesi hyppäämään, minä siirryin maneesin toiseen päähän rauhoittelemaan Veikkoa ja ottamaan sitä takaisin tuntumalle.


Perjantaina käytiin itsenäisesti koulun toisen tytön kanssa kävelemässä ja ravailemassa maastossa, jonka jälkeen käytiin ottamassa hepoilta kaikki askellajit kentällä. Menin silloin koulun vanhalla konkarilla, Asterixilla. Asterix oli semmoinen rauhallinen, kiva ja tasainen hevonen. 

Sitten mennäänkin seuraavaan viikkoon, menin sitten maanantaina taas tunnille, tällä kertaa koulun toisella suomenhevosella Nokkiksella. Nokkis aka Nöksä aka Nökö on hiukan arka suomenhevonen, sen mielestä kaikki on jännää ja pelottavaa. Tunnin aikana Nökö taisikin säikähtää ainakin kolme kertaa, jonka takia en siitä oikein tykännyt. 
Tän tunnin aikana meillä oli todella paljon eri tehtäviä. Tultiin suoraa linjaa, pohkeenväistöjä ymsyms. Pohkeenväistöt oli tunnin vaikein asia, sillä olin niitä ennen tehnyt vain käynnissä, mutta nyt pääsin tekemään niitä myöskin ravissa. 

Nöksä ♥
Tässä välissä, tiistaina menin taas Asterixilla, itsenäisesti kentällä. Tällä kertaa se oli rasittava, nyki päätä, eikä oikein halunnut nostaa laukkoja. Apsu kertoi, että se keväisin nykii päätä, johonka yleensä korvahuppu on auttanut. 

Keskiviikkona mun piti käydä juoksuttamassa Diivaa ja Kukkaa ja harjailla saikulla olevia heppoja. Diivaa mentiikin sitten ratsastamaan ja Kukka pääsi hierontaan, joten Apsu sitten päätti ottaa minut ja Nöksän taas kentälle. Tällä kertaa mentiin puomeja, ihan vain koska Nökö kuulema hiukan pelkää niitä. Ajattelin, että eihän tuosta tunnista tule mitään, kun se on jo valmiiksi niin säikky. Nöksä kuitenkin onnistui yllättämään! Sanoin Apsulle, että olin ihan positiivesti yllättynyt, kuinka se meni noin nätisti puomit, vaikka Nökö, ja ratsastaja itse myös oli hiukan epävarmoja. Sanoinkin yhdessä vaiheessa Apsulle, että mua ihan kauhistuttaa, kun en oo pitkään aikaan hypännyt tai mennyt edes puomeja. Nökö kuitenkin näytti mulle, että kyllä sekin osaa olla kiva! Ihastuin siihen ihan täysin, sillä se oli kokoajan kuulolla, eikä ollut yhtä vauhikas, kun Veikko.


Torstaina pääsin sitten taas jälleen Asterixin selkään, käytiin kahden muun tytön kanssa kävelemässä maastossa ja sitten mentiin kentälle. Meidän oli tarkotus eka mennä maastoon, mutta päätettiin sitten käydä kaikki askellajit läpi kentällä. Nyt Asterix oli jo hiukan parempi, kun muistin laittaa sille korvahupun. 

En nyt tänään enää erikseen rupea kertomaan Hoolista, kirjoittelen ihan oman postauksen. Ja voisin myös passihevosista tehdä postauksen erikseen. 
Mä muuten aika paljon snäppään tuolta koulusta niin, jos kiinnostaa nähdä paljon kaikkea sieltä reaaliajassa, kannattaa lisätä mut snäpissä! Mun snäppi on jannuux. Ja instagramin puolellakin on aina välillä kuvia hevosista, siellä mut löytää nimellä janinaruotsalainen.

tiistai 26. helmikuuta 2019

Ette ikinä arvaa!

Näin lähes vuoden tauvon ja vuoden epäsäännöllisen kirjoittamisen jälkeen voin sanoa, että tuntuu todella mahtavalle palata tänne takas. Mulla on niin paljon (okei muutama asia) kerrottavaa! En tiedä ollenkaan mistä mä voisin alottaa.

Kolme viimeisintä postausta ovat olleet surullisia. Lande, Milla, Japo ja Max päästettiin ikivihreille. Niitä edeltävä postaus on tavoitteisiin liittyvä. Ja voin sanoa, että nuo uudet tavoitteet on vaihtunut aika radikaalisti. Lisäksi hyvästelypostauksien välissä oli postaus missä kerroin jättäväni tämän blogin jnejne. Voin sanoa, että asiat ei mennyt ihan siten, mitä silloin kirjoitin.

Jospa alottaisin ihan ensiksi koulusta. Aloitin syksyllä 2018 lähihoitajaopinnot Savon ammattiopistolla. Joulukuussa ilmoitin kuitenkin opettajalle ja opolle, ettei tämä ala ole se minun juttu, joten tammikuussa mut siirrettiin valmaan (ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus). Tammikuussa hain jatkuvalla haulla Hinkulaan (Ylä-Savon ammattiopisto, hevosenhoitaja). Lisäksi hain Savon ammattiopistoon turvallisuusalalle ja datanomiksi. Yhteishaussa hain autoalalle, logistiikalle ja turvallisuusalalle.


Sain tammikuun lopussa Hingunniemestä sähköpostia. He kutsuivat haastatteluun, joka järjestettiin 26.2.2019. Kävin siellä ja vain muutama tunti myöhemmin tuli sähköposti, että he ottavat minut opiskelijaksi!

Sinne siis Kiuruvedelle lähden tässä lähiaikoina opiskelemaan hevosenhoitajaksi, josta sitten olisi tarkoitus opiskella hevosenhierojaksi ja siitä sitten vielä tallimestariksi. Noh, aika näyttää, mutta silti!! Haaveena olisi perustaa oma yritys, joka liittyisi hevosiin.


Noh, tuo oli varmaan se suurempi asia. Nyt sitten kuitenkin siihen asiaan, mikä vaikutti blogiin todella todella paljon. Eli Blondi ja Lande. Landesta tiedättekin, että se lopetettiin. Blondi on yhä tallilla, mutta tallilla olo vähentyi ja vähentyi, kunnes en enää käynyt Koivusaaressa. Joulukuussa sitten huomasin ilmotuksen, kun Vuorelan talli etsi työntekijää. Menin sinne auttamaan tuntilaisia, varustin hevosia ja joskus autoin opettajaa iltatallissa. Vuorelan talli kuitenkin lopetti toimintansa 9 vuoden jälkeen tammikuun lopussa. Samoihin aikoihin kyselin Facebookin ryhmässä liikutushevosta. Iki-ihana Jessie otti minuun yhteyttä.



Nyt olen siis hetken aikaa käynyt rapsuttelemassa ja ratsastelemassa Hoolia, Jessien hevosta. Hoolin lisäksi Jessiellä on suomenhevonen Vili. Hooli on niin symppis, tulee ihan Lande mieleen. Hoolin kanssa mulla ei ole tavotteita tai mitään. Mennään vaan siten mikä tuntuu hyvältä, joskus käyn käppäilemässä maastossa, joskus maastakäsittelen ja joskus käyn sitten kentällä pyörimässä. En oo vielä tottunut Hoolin askeliin, jonka takia olen mennyt sillä vain käyntiä ja ravia. Ja tällä hepalla olen päässyt tekemään sitä mitä oon aina halunnut - mennä ilman kuolaimia! Hoolin kanssa ei tarvitse rautaa suuhun, se on niin lunkki tyyppi. Sillä toki käytetään myös kuolaimia, mutta itse tykkään vaihtelusta.


Hooli on niin kuvauksellinen ♥


En nyt tiedä miten tuo kouluun pääsy vaikuttaa minun ja Hoolin puuhiin, mutta sen näkee sitten. Tarkoitus olisi nyt aluksi käydä koulua Kiuruvedellä ja myöhemmin täältä Kuopiosta käsin.
Tästä blogista sitten vielä sen verran, että en tätä paljoa päivittele, mutta meinasin perustaa instagramtilin ja snäpin puolelle voisin aina sillon tällön päivitellä kaikenlaista.

torstai 3. toukokuuta 2018

Kiitos Japo ja Max ♥

Haikein mielin halusin tulla tännekkin puolelle kertomaan, että viime viikolla on kuollut kaksi ratsastuskoulunhevosta, jotka ovat vaikuttaneet minun lisäkseni monen muun ratsastajan hevosharrastukseen.

Max, joka oli ratsastusurani aikana yksi suurimmista vaikuttajista, lempihevoseni kun aloitin ratsastuksen.


 15.4.2001-28.4.2018





Japo, jolla otin ensimmiset raviaskeleeni alkeistunneilla ja valmennustunneilla oli oiva ratsu ilman satulaa epävarmalle ratsastajalle.

25.5.1998-28.4.2018